Hrh, aikamoisen näköistä mössöä! Keitin siis ihan vain bataattia, muussasin haarukalla ja lisäsin maidonkerääjällä saalistettua äidinmaitoa joukkoon + vähän keitinvettä. Lusikan kanssa lähestyttäessä typyn suu aukeni kuin pienellä linnunpojalla - jotenkin hän taisi tietää, että sapuskaa on tulossa. Ekat 2 lusikan kärjellistä upposivat kuin veitsi voihin, vaikutti että bataatti oli herkkua. Paljoa hän ei saanutkaan, sen verran kuin sujuvalta tuntui eli ehkäpä yhteensä teelusikallisen tai puolentoista verran.
Samaa tavaraa tarjoiltiin sitten illemmasta uudelleen, mutta tällä kertaa tyyppi irvisti ja syljeksi suurimman osan sapuskasta ulos. Sama toistui seuraavan päivän lounaalla. Uskottava oli, bataatti veks ja vaihtoon! Tässä vaiheessa tajusin myös, että eka ruoka-annoksen antamisen jälkeen ei kakkaa ollut näkynyt eikä kuulunut joten ajattelin aiemmista suunnitelmistani poiketen tarjota jo tässä vaiheessa päärynää, sillä sillä on myös laksatiivisia vaikutuksia.
Sunnuntai-iltana Taika sai sitten päärynää. Paaljoon paremman näköistä! Makukin teki vaikutuksen, neiti olisi hotkinut sitä vaikka kuinka, mutta annoin vain tuon kuvassa näkyvän annoksen eli arviolta 2 teelusikallista. Maanantaina lounaaksi nautittiin sama satsi uudestaan, ja vasta silloin, noin parin vuorokauden panttaamisen jälkeen vatsakin viimein rupesi toimimaan.
Kiinteiden aloitus pisti selvästi neidin systeemit vähän sekaisin, sillä vatsan lisäksi ongelmia rupesi aiheuttamaan myös nukkuminen! Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä meillä ei käytännössä nukuttu ollenkaan. Taika kyllä nukahti illalla, mutta heräsi jossain vaiheessa syömään ja kun minä olisin ollut menossa nukkumaan, hän heräsi hillumaan vieressäni eikä uni enää tuntunut maistuvan. Kivuissaan hän ei ollut koska ei itkenyt tai huutanut, mutta jokelteli niin äänekkäästi että pelkäsin Neiti S:n viereisessä huoneessa heräävän. Me yritimme miehen kanssa myös saada sen elämöinnin ja heiluvien pikku nyrkkien ja jalkojen keskellä saada vähän unta, mutta huonolla menestyksellä. Sama toistui seuraavana yönä vähän lievempänä versiona.
Tuumasin, että nyt on parempi pitää vähän taukoa sillä näitä "sivuoireita" on ilmennyt aivan riittävästi. Terkka kyllä varoitti etukäteen, että suolistolle tämä on kova juttu: voi ilmetä joko ripulia tai ummetusta ja niinhän siinä sitten kävi. Eilen ja tänään emme ole antaneet mitään muuta kuin tissimaitoa, ja masu rupesi purkautumaan eilen (köhöm, nimenomaan noilla sanoilla ja omaan sänkyynsä...) ja tänään koko tyttö on ollut aivan uupunut. Häntä nukuttaa kovasti ja päiväunet ovat selkeästi olleet pidempiä kuin aiemmin. Pienen vauvan elämä on sitten rankkaa! (ja ehkä vähän äidinkin)
Parin päivän tauon jälkeen jatketaan taas, kun on vähän toivuttu tässä välissä.
Millaisia kokemuksia lukijoilla on kiinteiden aloituksesta? :) Ollaanko me ainoita yöunensa menettäneitä?