torstai 10. toukokuuta 2012

Vauvat, jotka nukahtavat jo ulkovaatteita pukiessa

Niin, onko niitä sellaisia vauvoja tosiaan olemassa jotka nukahtavat jo vaunuiluvaatteita pukiessa..? ;) Olen lukenut pari juttua vastikään, varmaan lehdestä tai blogeista, joissa vauvat urvahtavat puoliuneen jo vaatteita päälle laitettaessa ja kun pää osuu vaunukoppaan, ovat sikiunessa. No ei meillä vaan! Jos Sintti pystyisi pukemaan jo ajatuksensa sanoiksi, hän varmaan tuumaisi jotakuinkin näin.

"Mihis me nyt mennään, äiti? Ai sohvalle, nyt on varmaan luvassa jotain kivaa! Hihhih, oletpa hassu kun pelleilet tuolleen äiskä. Mikäs tuo on - villasukka, jee jee! Toinenkin, siis nyt on ihan pakko vähän potkaista, haittaako äiti?! Oho, nyt jotain menee mun käteen, ton on pakko olla tumppu! Ja toinen, nyt kyllä maistan tuota vasenta, tai eiku maistan sittenkin oikeata...äh, en osaa päättää joten tungen molemmat yhtäaikaa suuhun! Jaa nyt on molemmat hihat ja tumput ihan märkiä, no ei se mitään. Mutta mitäs sä äiti nyt teet, ai lakkia päähän. Me mennään kyllä ihan varmana ulos kohta, jippii! 


Hei hetkinen, mitäs nyt? Miks mun pitää maata täällä vaunukopassa ja odottaa kun sä puet?? Mulla on KUUMA! Äiti ymmärrä nyt, jooko - byääh!! En halua tätä tuttia, *sylkis*. Ohoh, nytkö me tultiin hissiin, onpa jännää! Eii, älä laita sitä  harsoa eteen, äiti, eiiihh!!! Sitäpaitsi missä se mun tutti oikein on, haluun sen takas heti paikalla! Ja miks mun pitää olla täällä YKSIN, en tykkää yhtään! Wäää!"

Jne.

Jne.

Että tänne niitä pukiessa nukahtamisrutiineja, kiitos. Olisi toisinaan tämä elämä vähän helpompaa :D Ja samalla huolisin mieluusti takaisin sen vauvani, joka ennen vaunuissa herätessään nukahti heti takaisin, eikä tämä nykyinen tyyppi joka nukkuu maksimissaan puoli tuntia kerralla ja havahtuu aina kun pysähdytään. Se on katsokaas meillä tarkkaa näiden unihommien kanssa nykyään ;)

maanantai 7. toukokuuta 2012

Sairasta porukkaa

Nyt sekin on nähty, millaista on hoitaa vauvaa järkyttävässä keuhkotaudissa kun virtaa ei ole nimeksikään ja haluttaisi vaan nukkua. Aktiviteetit olivat aika köyhiä, Veronan viihdetoimistolla oli siis lappu luukulla ja hyvin suosittua yhteispuuhaa Sintin kanssa oli lähinnä yhteiset päikkärit ja tv:n katselu sylitysten. Kyllä, tästä se tv:n töllötys jo alkaa! Mutta siis rankka viikko takana, ja kun vauva on vaan hoidettava oli oma olo mikä tahansa. Uhh.

Mikä kurjinta, tämä superflunssa on tarttunut Sinttiin ja lapsi on köhinyt nyt 2 päivää. Eilen alkoi tukkeutua myös nenä ja tänään se on vuotanut koko ajan. Tästä seuraa, että joka päivä on suoritettava Sintin ehdoton inhokkitoimenpide eli nenän putsaus Nenä-Friidalla ja vieläpä monta kertaa. Melkeinpä mikään muu ei saa meillä aikaan sellaista huutoa kuin se. Mutta ei auta, puhdistettava on. Koko ajan hirvittää, että kuinka pahaksi tauti äityy, kun noin pienellä ei taida olla mitään muuta lääkettä kuin korkeintaan lasten Panadol joka sekään ei tepsi nenän tukkoisuuteen. Eilen veimme lapsukaisen miehen suihkun jäljiltä höyryiseen kylpyhuoneeseen hengittelemään höyryilmaa ja sängynpääty on kohotettu. Nyt vaan toivotaan, että tämä ei tästä enää pahene....Onneksi ruoka vielä maistuu mikä on mielestäni hyvä merkki.

Ja ruokailusta puheen ollen, mies hoksasi, että käyttämiimme Ainu koliikkituttipulloihin on olemassa muunkinlaisia tuttiosia joten ostin Prismasta sellaisen joka on tarkoitettu vauvoille +4kk:tta. Voi vitsit, mikä ero! Ennen Sintti on joutunut imemään posket lommolla pulloa n. 10 minuutin ajan, mutta yhtäkkiä tuttiosan vaihdon jälkeen hän kulauttaa 100 ml maitoa minuutissa alas! Mietin jo, että onkohan se liiankin nopeasti, mutta toisaalta ei tuota ole seurannut mikään mahdoton pulauttelukaan joten kai se on sitten ihan sopiva aika.

Viimeksi kirjoittamani imetysvälien pidentämisoperaatiokin on sujunut hienosti. Nyt meillä ruokaillaan n. 1h15 min - 1,5 välein joka on huikea parannus entiseen :) Oli siis selvästi sopiva ajankohta puuttua tähän ja Sinttikin tuntuu kestävän sen hienosti. Aamuisin voi olla, että saatetaan joutua tankkaamaan melkein kerran tunnissa mutta kun päivä etenee, Sintti pärjää helposti tuon edellämainitun ajanjakson syömättä joten luulen että tuo aamutankkaus johtuu vaan pitkistä yöunista. Onhan se aivan ymmärrettävää että yön paastoamisen jälkeen mahassa on ontto olo :)

Nyt pikku potilaani heräsi päiväuniltaan, joten hoitopuuhat kutsuvat! Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille!