perjantai 29. huhtikuuta 2011

RV 7+4: Salaisuus leviää

Tuntuu, että tällä viikolla on ehtinyt tapahtua paljon asioita vaikken ole tänne ehtinyt oikein kirjoitellakaan. Ensinnäkin, väsymys on jatkunut ja olen saattanut ottaa päivätorkkuja jotta selviän päivästä. Ruokahalu puolestaan tuntuu kasvaneen entisestäänkin, sikäli kun se on edes mahdollista! Syön päivän aikana niin paljon, että minulla alkaa olla vaikeuksia keksiä mitä aina seuraavaksi söisin, sillä haluan kuitenkin pitää terveellisen ruokavalion ja tuntuu, että kaikki päivän normaalisyömiset on jo kaluttu iltapäivään mennessä läpi :)

Ja sitten, koska syön ja juon koko ajan, niin tietysti vessassa pitää laukata vähän väliä. Oravanpyörä.

Tällä viikolla olemme myös ihan tosissamme miettineet, että milloin oikein kerromme vanhemmillemme ja teimme päätöksen. Tarkoitus oli, että varaan toisen ultra-ajan ensi viikon loppupuolelle ja jos silloinkin kaikki näyttää hyvältä (RV 8+4 tienoilla), kerromme samantien kummallekin vanhemmille. No, soitin tänään sinne yksityiseen neuvolaan jossa viimeksikin kävimme, mutta kävi ilmi että paikka on kiinni seuraavat 2 viikkoa! Ainoa vaihtoehto oli joko tänään tai sen kahden viikon jälkeen joten valitsimme tämänpäiväisen ajan.

Heti töiden jälkeen kävimme sitten kurkkaamassa pikkuista ja siellähän se möllötteli viime kertaiseen nähden hurjasti kasvaneena: nyt hän oli kooltaan jo 1,3 cm! :) Edelleen kaikki oli tosi hyvin, sydän löi vahvasti eikä mitään hälyttäviä merkkejä ollut näkyvillä. Ainut asia mitä hieman ihmettelin, oli keskenmenoriski. Viimeksi kun tiedustelin asiaa, täti kertoi sen olevan 5 % ja tänään (1,5 viikon kuluttua) vastaus oli 8 %! Vieläpä höystettynä sanoilla "nyt se on jo paljon alhaisempi kuin viime viikolla", ööh...? Ei tunnu kivalta, että riski hipoisi vielä tässä vaiheessakin kymmentä prosenttia, mutta yritin heti sulkea tuon ajatuksen mielestäni ja keskittyä siihen, että kaikki on kuitenkin paremmin kuin hyvin.

Toisesta ultraustuloksesta rohkaistuneena päätimme kertoa molemmille vanhemmille tänään :)

Teimme pikavisiitin minun vanhempien luokse, yllätyskäyntinä ja kyllä oli pokassa pitelemistä. Mies oli se, joka kertoi heille uutiset, ja niitä seurasi 1-2 sekunnin hölmistynyt ilme, minkä jälkeen alkoi yleinen älämölö ja hihkunta! Ilmeisesti iloisia olivat :)

Yritämme parhaillaan tavoittaa miehen vanhempia ja heidän vuoro on siis kuulla uutiset seuraavaksi!

Hauskaa vappua! Juokaa te skumppaa minunkin edestäni jotka voitte! :)

maanantai 25. huhtikuuta 2011

RV 7: Nukkumattia ja ällötystä

Pääsiäisen aikana sisäinen murmelini on toden teolla kuoriutunut esiin. Päällimmäisenä oireena on nimittäin mahdoton VÄ-SY-MYS. Krooh pyyh. Olen vedellyt noin kymmenen tunnin yöunia ja päälle vielä iltapäivätorkut.

Kaveriksi on myös tämän kuluneen viikon aikana hiippaillut lievähkö ellotus. Se alkoi jo viime maanantaina hyvin vaivihkaa ja luulin olevani sairastumassa tai jotain muuta vastaavaa joten ilta meni pötkötellessä. Koska mitään muutosta ei tapahtunut suuntaan tai toiseen, painelin tiistaina normaaliin tapaan salille. Olen suorittanut pieniä empiirisiä tutkimuksia ja niiden valossa tullut siihen johtopäätökseen, että pienen äklötyksen saa parhaiten karkotettua pienimuotoisella puuhastelulla. Jos jää paikoilleen makoilemaan, ajatukset pyörivät vain sen oman pahan olon ympärillä ja olo on entistä ilkeämpi. Tosin tämä tepsii tietysti vain tämänasteiseen pahoinvointiin, olon pahentuessa saatan myöhemmin joutua syömään sanani! :D

Olen vierestä sympatiseerannut Pingua ja Tyttiä jotka ovat saaneet ärhäkän pahoinvoinnin riesakseen. Tsemppiä teille, toivottavasti se menee pian ohi!

Mutta ne finnit, voi rähmä. Niitä on kuulkaa joka paikassa! Kasvoissa, hiusrajassa, kaulassa, ja jopa ahterissa. Äskettäin minua rohkaistiin, että finnit saattavat kadota ensimmäisten odotuskuukausien jälkeen, joten sitä tässä hartaasti nyt sitten odottelen :)

Tänään tuumasin ensimmäistä kertaa miehelle, että voi MIKSI tämä aika kuluu niin hitaasti. Eikö se masu voisi jo pikku hiljaa alkaa kasvaa?? Olisi superihanaa kun voisi alkaa silitellä kasvavaa kumpua ja tuntea pienokaisen potkut ja liikkeet. Olen kärrrssimätön!

P.S. Olen muuten ryhtynyt ottamaan masukuvia. Joka maanantai kun viikko vaihtuu, meidän kamera sanoo "räps". Sitten kun niissä alkaa olla jotain katsottavaa, laitan niitä tänne näkösälle :)

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Sintin ultrakuva

Eilen saimme neuvolan ottamat kuvat sähköisessä muodossa, joten tässä meidän Sintti nyt sitten köllöttelee. Kokonaisessa puolen sentin pituudessaan.


Kuten uhkasin etukäteen, kävimme tietysti ostamassa toisen sallitun vauvanvaatteen. Tällainen söpöys löytyi Stockmannilta ja se oli miehen valitsema :)


Täällä leijutaan edelleen jossain hyvin hyvin korkealla. Kuten Pingu kommentoi edelliseen postaukseen, on enää 5 % mahdollisuus keskenmenoon, joten mielessäni olen jo päättänyt että tämä vauva tulee sieltä ulos joulukuussa ja sillä hyvä. En enää uhraa ajatuksiani keskenmenolle, sillä tämä leijuminen on vaan niin kivaa eikä huolissaan olosta ole mitään hyötyä muutenkaan :)

Ihanaa pääsiäistä teille kaikille!

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Ihmeellistä! Meidän pienen syke :)

Tänään on sitten takana varhaisultra. Voi taivas, mikä kokemus se olikaan!

Minua ultrattiin vatsan päältä laitteella ja hoitaja joutui ultraamaan tosi kauan löytääkseen yhtään mitään. Koko episodi kävi myöskin aika kipeää sillä hän painoi aivan hillittömällä voimalla ja hetkittäin olin varma, että vauveliraukka linttaantuu liiskaksi, mutta sellaista vaaraa ei kuulemma ollut.

5 minuutin ultrauksen jälkeen kuulin elämäni kauheimmat sanat: "Tuossa se nyt on, mutta onpa se pieni. Koko ei kyllä vastaa viikkoja joten ilmeisesti kehitys on pysähtynyt".

Tunsin, kuinka sydän jätti pari lyöntiä väliin ja katsoimme miehen kanssa toisiamme ja minä yritin pidätellä itkua. Hoitaja vaan jatkoi ultraamista, ja totesi, että kohtuni on todella voimakkaasti kallistunut taaksepäin ja sivulle. Paikka paikoin se on melkein kaksinkerroin, joten ultraaminen on hirmuisen vaikeaa. Nyt koko alavatsa on aivan hellänä kaikesta siitä painelusta.

Muutaman lisäminuutin jälkeen meidän Sintti löytyi vihdoin aivan kohdun takaa ja alaosasta, mistä sitä oli yritetty pitkään metsästää, mutta siellä hänellä oli hyvä ja turvallinen piilopaikka :) Kaikki oli sittenkin täysin normaalisti, ja jopa erinomaisella tolalla! Kohdun limakalvo oli juuri sopivan paksuinen, alkion malli pyöreä (litteän sijasta) eikä mitään verenvuotoa näköpiirissäkään. Sykekin sieltä löytyi, ja se näytti ultralaitteella aivan tähden tuikkeelta taivaalla. Voi rakkaus

Siinä vaiheessa kyyneleet tulivat ja nyt ihan toisesta syystä! Elämäni onnellisin hetki, aivan ehdottomasti. Olemme miehen kanssa olleet yhtä hymyä koko illan, emmekä siltikään aivan vielä usko, että tämä on totta. Onneksi nyt on vielä 33 viikkoa aikaa totutella :)

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Malttamaton varhaisultran odottelija

Jos en sitä vielä ole maininnut, niin meillä on huomenna varhaisultra. ISO jänskätys :) Tässä viimeisimmästä 9 kuukautta - lehdestä lainaus mitä alkiolle tapahtuu näillä viikoilla.


Vko 6:
Kohtusi kasvaa, mutta se on vielä pienempi kuin tennispallo. Hormonitasosi muuttuessa maku- ja hajuaistisi saattavat olla parantuneet. Pahoinvointi voi alkaa jo nyt. Vauvan pituus on n. 2-4 mm. verisuonisto alkaa muodostua ja raajojen aiheet ovat kehittyneet. Sydän erottuu rinnan kohdalla pullistumana.

Vko 7:
Kasvava kohtusi voi painaa virtsarakkoasi, joten joudut käymään wc:ssä entistä tiheämmin. Ihosi voi reagoida hormonimuutoksiin puhkeamalla näppylöihin. Vauvan pituus alkaa viikon lopulla olla n. 1,3 cm. Sydän alkaa pumpata verta elimistöön.


Aamen noille kaikille! Eilinen meni äklötysten kourissa (juuri kun toissapäivänä julistin kuinka ei ole vielä minkäänlaista pahoinvointia) lepäillen sohvalla, ja lisäksi tuntuu ikäänkuin haistaisin kaiken paljon tarkemmin kuin ennen. Myöskin ne finnit ovat tainneet valitettavasti tulla jäädäkseen...

Jos kaikki menisi huomenna toivotulla tavalla, saisimme ehkä jopa nähdä alkion sydämen sykkeen. Todennäköistä on kuitenkin, että on vielä liian varhaista siihen, joten emme elättele liikoja toiveita. Täytyy varustautua siihen, että se jo itsessään on aivan ihanaa ja huippua jos näemme ultrassa ruskuaispussin jonka koko vastaa tähänastisia viikkoja :) Kylläpä jänskättää, pitäkää peukkuja, että kaikki on hyvin!


P.S. Meillä on taas uusi kättä päälle - sopimus: jos ultrassa kaikki näyttää siltä miltä pitääkin, saamme käydä tekemässä vielä yhden pienen hankinnan pikkuiselle... :) Ja sitten jaksaa taas odotella kun on jotain mitä hypistellä!

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Kilpparikontrolli

Olen melkein unohtanut kertoa, että kävin viime viikolla kilpirauhaskontrollissa ja sain tuloksetkin. Siellä ei ilmennyt mitään hälyttävää, mutta puhelinkeskustelu lääkärin kanssa oli vähän hassu:

"Täällä lääkäri X päivää, soittelen tässä niitä kilpirauhaskontrollin tuloksia ja TSH oli 1,9 eli aivan normaali joten kaikki on kunnossa eli seuraavan kerran kontrolli onkin vasta puolen vuoden päästä, kiitos hei!"

Minä sitten äkkiä ehdin pihahtaa sinne loppuun, että ihan kiva kuulla, mutta mitenkäs nyt tehdään kun olen raskaana. Huvittavaa oli, että lääkäri ei tiennyt miten kilpirauhasen vajaatoimintaa pitäisi hoitaa raskaana olevalla! Hänen piti painua tutkimaan asiaa ja soitti minulle puolen tunnin päästä uudestaan, keneltä lie kysynyt siinä välissä ;)

Lääkärin vastaus oli, että joskus raskauden alussa saattaa olla tarpeen jopa tuplata tyroksiinin annostus, jotta kilpirauhanen saadaan varmasti toimimaan viitearvojen rajoissa, mutta toisaalta minulla tätä ongelmaa ei ole kun arvot ovat tällä hetkellä kunnossa. Neuvolassa kuulemma aikanaan seurataan myös tätä puolta, joten sovimme, että neuvola ottaa johdon ja siihen asti jatkan kuten nytkin.

Vasta lueskelin juttua jostain lehdestä tästä samaisesta aiheesta, ja hieman pelästyin, koska kilpirauhasongelmat kuulemma lisäävät kohtukuoleman riskiä. Lisäksi ensimmäisten elinviikkojen kuoleman riski kasvaa. Huhhuh, nyt on todellakin parasta muistaa ottaa lääkettä määrätyt annokset sillä nämä ovat aika pelottavia mahdollisuuksia!

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Raskausoireita

Tänään on menossa raskausviikko 5+6. Niin paljon on tapahtunut tässä lyhyessä ajassa, mutta kuitenkaan se ei ole vielä mitään!

Ajattelin listata ylös muutamia oireita, mitä olen kokenut tähän mennessä.

Valtava ruokahalu. Tästä kirjoittelin aiemminkin ja se ei ole muuttunut mihinkään. Ruokaa on saatava noin kahden tunnin välein tai tuntuu, että nälkäkuolema iskee juuri sillä samalla hetkellä. Raskaus sai minut onneksi tulemaan järkiini kevään aikaisessa lohtusyömisessä, ja olenkin jättänyt kaikki ylimääräiset herkut nyt pois. Jos kasvava alkio kaipaa ruokaa, niin tuskin sen ravinnontarve tyydyttyy karkeilla ja suklaalla!

Pissan väri ja haju. Pissa on jotenkin erilaista, paljon tummempaa ja väkevämpää kuin tavallisesti. Eräs sukulaiseni sanoi samaa omasta raskausajastaan, joten ehkä tämä on meillä geeneissä :) Hän pystyisi ensin toteamaan omasta pissastaan jopa ilman raskaustestiä, onko raskaana vai ei ja tämän jälkeen uskon pystyväni itsekin samaan.

Masuturvotus. Tähän sanon, että argh! Toisinaan näyttää kuin olisin pidemmälläkin raskaana pelkän turvotuksen takia, joten uskon että tätä raskautta ei hirveän pitkään salata jos sama jatkuu. Jos selviän töissä kesälomani alkuun eli vkolle 14, olen erittäin tyytyväinen :) Se tulee kylläkin vaatimaan luovuutta ja oveluutta, sillä silloin on kesä eikä oikein voi vuorata itseään villapaitoihin!

Tissiturvotus ja arkuus. Valittelin aika pian alkionsiirron jälkeen tätä samaa, ja silloin eräs lukija vinkkasi, että kyseessä voisi olla jälkihoitolääke Lugesteron. Näin uskoinkin ja ehkä kipu on vain jossain vaiheessa muuttunut raskaudesta johtuvaksi, sillä se jatkui sujuvasti Lugesteronien lopettamisen jälkeenkin. Onneksi! Onpahan ainakin jotain "kouriintuntuvaa" merkkinä tästä raskaudesta ;)

Muuten ei ole mitään ihmeellistä. Ei ole pahaa oloa, oksentelua eikä edes väsymystä. Tosin olen nukkunut joka yö 8 tuntia ihan omasta halustani ja se riittää toistaiseksi loistavasti. Tänään kasvoihin ilmestyi joukko pieniä finninalkuja, joiden toivon olevan vain lyhyellä vierailulla, joten en varsinaisesti raportoi näitä vielä varsinaiseksi raskausoireeksi.

Vielä kolme päivää varhaisultraan :)

torstai 14. huhtikuuta 2011

Hiljainen Hehkutus

Olen pitänyt puolivahingossa pienimuotoista blogitaukoa, sillä on ollut ihan sairaan kiire viime päivinä! Lisäksi tunnustettakoon, että ensimmäistä kertaa olen kärsinyt eräänlaisesta "writer's blockista". En oikein tiedä mistä kirjoittaisi, sillä ajatukset poukkoilevat laidasta laitaan ja fiilikset vaihtelevat. Luulin aina, että plussasta seuraisi valtava ja jatkuva onnellisuus, mutta nyt koen olevani jonkinlaisessa välitilassa mikä aiheuttaa pientä epävarmuutta. Luulen, että kun pääsen varhaisultrassa oikeasti näkemään alkion ruskuaispussissaan, se viimeistään konkretisoi tilanteen ja alan uskoa todellakin olevani raskaana :)

Välillä tulee sellaisia hetkiä, kun onni suorastaan purskahtaa joka solusta sisään ja tekisi mieli kiljua koko maailmalle: "Olen raskaana! Olen raskaana!". Toisina hetkinä itsesuojeluvaisto pistää jarrua päälle, ja muistuttelee ottamaan rauhallisesti. Pääasiallisena tunteena on kuitenkin pieni, varovainen sydämessä asuva hiljainen onni :)

Se mistä olen hieman yllättynyt, on että tämä lapsettomuushoitojen aikana alkanut voimakas itseeni käpertyminen vain jatkuu ja voimistuu. Aiemmin se oli tarpeen, jotta saisin keskitettyä kaikki voimavarani hoitoprosessiin ja pidettyä fokuksen siinä yhdessä elämän tärkeimmässä pyrkimyksessä. Nyt kun se piste on saavutettu, olen toki kertonut niille läheisille, jotka tiesivät hoidoistakin, mutta en ole mitenkään intoillut heille asiasta vähintään joka toinen päivä, kuten olisin etukäteen olettanut. Tavallisesti olen intoilijaluonne ja tykkään hehkuttaa mukavia asioita yhdessä ystävän kanssa, mutta ehkä tämä on vain niin valtavan iso juttu että vielä ei voi.

Meillä on miehen kanssa muodostunut oma iltarutiini. Joka ilta pyydän miestä komentamaan Sinttiä pysymään visusti sisälläni, ja sitten mies kuiskaa kehotuksen masulleni. Toivottavasti siitä on apua :)

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Neuvola ja hyvät neuvot odottaa

Tänään sain puhelinsoiton neuvolasta ja nyt minulla on ensimmäinen aika varattuna kuukauden päähän. Hurjaa :) Samoin peruin meidän julkisen puolen lapsettomuuspolin tapaamisen, joka olisi ollut puolentoista viikon kuluttua, sillä eipä sille enää ole käyttöä. Ja vaikka tulisikin, niin meillä on siellä klinikan pakkasessa alkioita joita sitten jatkossa voidaan käyttää...

Tänään olen pohtinut myös vaatetusasioita ja miettinyt, että kuinkahan tyköistuvia vaatteita sitä voi vielä käyttää nyt kun on raskaana, niin ettei vahingoita alkiota/sikiötä. Ostin nimittäin Hulluilta Päiviltä aika napakat farkut ja ne eivät väljyyntyneetkään käytössä niin paljon kuin ajattelin. Välillä jouduin sitten päivän mittaan aukaisemaan nappia, ja tuli mieleen, että onkohan se raukka siellä sisuksissa aivan lytyssä? Ei kai se aivan terveellistäkään voi olla jos on kovin tiukat kamppeet päällä? Tässä on sellainenkin ongelma, että munasarjani eivät vieläkään ole laskeutuneet täysin hoitoja edeltävälle tasolle, joten alavatsa pullottaa sen johdosta edelleenkin. Ylävatsaan taas on kertynyt jotain aivan muuta :P

Jos tämä masun tilanne ei pian tasoitu, niin joudun lähtemään piakkoin housuostoksille! Olisihan se aika huvittavaa joutua ostamaan jo tässä vaiheessa äitiyshousuja mutta minkäs teet jos muut ei sovi eikä halua näyttää hiphoppariltakaan.

Ruokapuoltakin olen joutunut miettimään ja googletin tänään feta + raskaus. Syömme nimittäin miehen kanssa paljon ruoaksi salaattia, ja usein laitamme siihen Arlan Apetina fetapaloja. Aluksi kuvittelin, että fetaa ei saisi raskaana syödä ollenkaan, mutta erinäisten keskustelupalstojen mukaan tulin siihen tulokseen että kyllä voi. Tuo kyseinen Arlan feta on ilmeisestikin tehty pastöroidusta maidosta joten se on turvallisempaa sorttia, ja siksi pistelinkin sitä poskeen vanhaan malliin. Toivottavasti se listeria ei nyt sitten iske!

Pari päivää sitten kirjoittelin peloistani tämän raskauden suhteen, ja kävin aiheesta aika hyvän keskustelun ystäväni kanssa. Hän kehotti rauhassa elämään elämää ja nauttimaan raskaudesta, sillä pelot ei tästä maailmasta lopu vaan nyt ne vasta alkaa! Kiertokulku on aina sama, ensin kun ollaan raskaana, pelätään keskenmenoa. Kun alkuvaiheesta selvitään, aletaan kauhuilla kohtukuolemaa ja h-hetken lähestyessä jännitetään synnytystä ja kaikkia mahdollisia komplikaatioita mitä siinä voi sattua. Synnytyksen jälkeen puolestaan käydään joka toinen minuutti seurailemassa, että hengittäähän vauva varmasti kätkytkuoleman pelossa. Taaperoikäisenä ne riskit vasta kasvavatkin kun lapsi saa jalat alleen ja mahdollisuudet itsensä vahingoittumiseen ova rajattomat!

Tuo sai minua oikeasti taas vähän järkiini sillä sattumakin näyttelee tässä elämässä niin suurta roolia, ja kaikkiin asioihin ei oikeasti voi vaikuttaa vaikka haluaisikin. Muistutan itseäni nyt joka päivä rentoutumaan, ja iloitsemaan tästä ihanasta asiasta :)

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Urheilu jatkukoon!

Eilen kävin ensimmäisellä juoksulenkillä hedelmöityshoitojen jälkeen. Taukoa oli siis kertynyt aika lailla, ja sen huomasi sykkeestä. Käytin sykemittaria ja tuntui melkein mahdottomalta tehtävältä pitää syke alle 140:ssä. Jos olisin juossut yhtään hitaampaa, olisin kävellyt, ja välillä olikin pakko vaihtaa kävelyyn koska syke lähti nopeasti hipomaan 150:ntä.

En voinut sille mitään, mutta jotenkin hirvitti lähteä lenkille! Eihän se alkio sieltä mihinkään juoksulenkin voimasta irtoa, mutta piti pistää ihan tosissaan kampoihin ajatuksilleni, että mitä jos sittenkin ottaisi mieluummin rauhallisesti ja jättäisi kaiken yhtään riskaabelimman tekemättä...Vihdoin sain vaiennettua ne ajatukset mm. ajattelemalla että minun hyvä kuntoni auttaa meitä raskauden edistyessä ja jos en huhki liikaa, en pysty normiliikunnalla aikaansaamaan keskenmenoa. Tämä on nyt vaan pidettävä mielessä myös jatkossa :)

Kävin aika pian plussatestin tehtyäni netissä tutkailemassa, että mitäs nyt oikein pitääkään huomioida kun haluaa urheilla raskaana. Mieleen jäi, että sykettä ei tosiaan kannata hirveästi lähteä nostamaan eli se kannattaisi pitää maksimissaan 140:ssä, mutta tämä pätee periaatteessa vasta kun ohitetaan ensimmäinen kolmannes. Tämän asian kanssa ajattelin kuitenkin heittäytyä vähän natsiksi, sillä ei siitä ainakaan vahinkoa ole jos en liikaa lähde nostamaan sykettä ;) Myöskin ajattelin pitää juoksulenkit maltillisesti puolessa tunnissa, tai korkeintaan 45 minuutissa.

Vatsalihakset minulla ovat aina olleet todella hyvässä kunnossa. Olin kuullut puhuttavan, että suoran vastalihaksen treenaus pitäisi lopettaa aika varhaisessa vaiheessa, mahdollisesti jo viikon 10 tienoilla. Syyksi sanottiin, että suora lihas siirtyy kasvavan kohdun tieltä sivulle, joten se on silloin vain haittana kasvavalle vatsalle. Vinojen vastalihasten treenausta sen sijaan voisi jatkaa tuosta ainakin vielä muutaman viikon verran. Lempparilihasteni eli syvien vatsojen treenausta sen sijaan ilmeisesti voi jatkaa vielä hyvän matkaa mikä onkin ehkä helpointa toteuttaa (teen sen lattialla etunojassa staattisessa pidossa). Luulen kuitenkin, että tulen raskauden jatkuessa pyytämään joltakulta ammattilaiselta kuntosaliohjelman, joka on suunniteltu nimenomaan raskaana olevalle. Tätä varten täytynee tehdä ensin hieman taustaselvitystyötä sillä en usko, että kellä tahansa kuntosaliohjaajalla on tarpeeksi asiantuntemusta.

Nyt sitten vain reippaasti kuntoilemaan vielä kun voi, ennenkuin mahdollinen pahoinvointi heittää minut voimattomaksi! (miksi tämäkään ei kuulosta nyt niin pahalta? Ainakin tietäisi ja tuntisi 100%:sti olevansa raskaana!) ;)

P.S. Raskausajan pahoinvoinnista postaili tänään Pinkki Pingviini.

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Vatsanseudun Kyttääjät

Eilinen edustustilaisuus sujui aivan yli odotusten. Olitte aivan oikeassa antamienne vinkkien kanssa, että kun ei tee asiasta numeroa, kukaan ei huomaa välttämättä yhtään mitään. Tilasin ruoan kanssa limun, ja sain tilattua itselleni vale-drinkin poistumalla kesken illallisen wc:hen ja pysäyttämällä samalla reissulla tarjoilijan. Kysyin häneltä ihan suoraan, että mikä juoma näyttäisi eniten alkoholilta ja hän ehdotti ginger alea kuohuviinilasissa ja sen myös tilasin. Oli hyvää, ja juoman tullessa joku kommentoi vain, että "ai sä tilasit kuohuviiniä, kippis!" ;)

Olen entistä tyytyväisempi onnistuneeseen huijaukseen, sillä sain reissun aikana kuulla, että firmassani kytätään oikein joukolla milloin minä raskaudun. Ilmeisesti käynnissä on myös pienimuotoista vedonlyöntiä ja arvatkaa kuka on kärkisijoilla...Saattaisin huvittua, ellen olisi ärsyyntynyt. On se kumma kun toisten vatsanseudun kyttääminen muodostuu eräiden tärkeimmäksi ajanvietteeksi työpäivän aikana! Aion todellakin salata tämän raskauden niin pitkälle kuin ikinä voin, sillä olisi tosi tuskallista joutua selittämään oikealle ja vasemmalle, jos se sattuisi menemään kesken.

Sain eilen kuulla aika ikäviä ja masentavia uutisia. Pitkäaikaislapseton ystäväni, jonka raskaudesta äskettäin hehkutin, on kokenut jälleen yhden keskenmenon. Edellinen sattui viime kesänä ja nämä molemmat olivat ns. tuulimunaraskauksia. Hän vuoti reilun viikon ja kävi toissapäivänä lääkärissä missä todettiin tyhjä ruskuaispussi ja hän sai kotiin mukaansa lääkkeet, joilla tyhjennys suoritetaan. Epäreilua ja kurjaa! Olin niin onnellinen hänen puolestaan, ja tietysti hauskalta tuntui alunperin myös se, että olimme melkein samoilla viikoilla ja olisimme voineet jäädä samoihin aikoihin äitiyslomalle. Heillä olisi ICSI-hoidon jäljiltä alkioita pakkasessa vielä yhteen siirtoon, mutta se siirtyy olosuhteiden pakosta (pitää odottaa parit kuukautiset) ja sairaalan kesälomien johdosta vähintäänkin alkusyksyyn...nyt toivon heille ihan järjettömän paljon tulevien kesäisten kelien siivittämää luomuplussaa!

Lisäksi yritän nieleskellä pois ajatusta mielen perukoilla koputtelevasta syyllisyydestä. Miksi minä, enkä ne muut jotka ihan varmasti ansaitsisivat tulla raskaaksi...

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Tunnelmia plussan jälkeen

Lämpimät kiitokset taas kaikista ihanista onnitteluista, joita olette kommenttiboksiin rustailleet. On tosi liikuttavaa, että tämä minun tilanteeni on saanut niin monet kaikista hiljaisistakin lukijoista liikekannalle ja onnittelemaan :) Kiva kun olette olemassa!

Heti kärkeen täytyy raportoida eräs raskausoire, jonka tajusin oikeastaan heti kun tein ensimmäiset testit. Nimittäin ihan järkyttävä ja ainainen nälkä! Kuinka yllättävää, että tällaisella suursyömärillä se on juuri tuo oire ;) Lauantaina tämä kaikki alkoi siitä, kun vedimme miehen kanssa todella tukevan brunssin viikonlopun kunniaksi, mutta siitä noin parin tunnin kuluttua aloin kokea taas nälkää eikä ainoastaan siihen tyyliin, että tekisipä mieleni jotain purtavaa vaan ihan kunnon mahan kurnintaa! Sama jatkui koko päivän ja oikeastaan siitä eteenpäin, ja kiltisti söin aina vähintäänkin jotain pientä kun ruoantarve iski. Kaikista pahinta oli maanantaina töissä, kun lähdin sinne peruseväillä ja meinasin kuolla nälkään jo kolmelta iltapäivällä ;) Huoh, minusta kehkeytyy varmaan aika nopeasti melkoinen valas, vaikka hoikistua piti...

Lisäksi eilen toteutimme miehen kanssa meidän pari kuukautta sitten tekemämme kättä päälle - sopimuksen. Sovimme, että heti kun raskaustesti näyttää plussaa, painelemme kauppaan ostamaan vauvalle ensimmäisen esineen tai vaatteen, ja se toimii meille eräänlaisena onnenamulettina koko raskauden ajan :) Aluksihan olisi hyvä ottaa rauhallisesti eikä innostua heti shoppaamaan kamalasti vauvanvaatteita, kun on aina olemassa se ikävä vaihtoehto, että tämä menee kesken. Nyt toivon mukaan tällä ensi vaatekappaleella saan tyydytettyä vauvanvaatteen hipelöimisen tuskaa ja maltan ainakin vähäksi aikaa mieleni :)

Mitäs tykkäätte? Minusta tämä on suloinen, ja parasta mitä paikallisella Prismalla oli tähän hätään tarjota.


Varasin muuten jo varhaisultrankin. Ajattelin ensin yrittää saada aikaa ensi viikon lopuille, mutta emme saaneet aikatauluja sopimaan, joten otin sen sitten suosiolla pääsiäisviikolle, koska silloin saattaisi näkyä jo sykekin. Ihanaa! :) Terveyskeskuksen neuvolan ajanvaraukseen soitin tänään ja sieltä kuulemma soitetaan minulle maanantaina ja varataan ensimmäinen neuvolakäynti. Ensin ajattelin, etten varaa mitään neuvola-aikoja ennen kuin näen, että siellä sisuksissa on oikeasti joku, koska olisi niin inhottavaa joutua perumaan tapaaminen, mutta sitten ajattelin, että hittoakos sitä: ei tämä elämä pelkäämällä parane! Nautitaan nyt ainakin niin kauan kuin voidaan ja itketään sitten joskus jos siihen on tarvetta. Onpahan ainakin oltu onnellisia "koko rahan" edestä.

Huomenna on aika jännät paikat edessä, kun joudun edustamaan erääseen työpaikan tilaisuuteen ja luvassa saattaa olla jonkinlaisia juominkeja. Nyt jos teiltä löytyy hyviä vinkkejä juomisen feikkaamiseen, ne otetaan innolla vastaan! Antibioottikuuri ei tule ikinä menemään näissä piireissä läpi, vaan sen pitää olla jotain paljon innovatiivisempaa :) Ajattelin itse tällaista, että jos pääsen hakemaan juotavaa baaritiskiltä, pyytäisin baarimikkoa kaatamaan greippilimsaa tuoppiin niin että se näyttää lonkerolta. Tai sitten Pommacia viinilasiin tai jotain vaaleata juomaa kuohuviinilasiin? Mutta jos joudumme istumaan pöydässä ja juomaan ne mitä lasiin kaadetaan, olen lirissä....Any good ideas?

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Ystäväni Clearblue

Tässä vaiheessa kuuluu varmaankin kirjoittaa se postaus, kun on ihan äimän käkenä ja yllättynyt. No, minä en jää pekkaa pahemmaksi sillä tuntemukset kulkee täsmälleen samoja latuja joten minulta ei liikene yhtään omaperäisimpiä ilmaisuja aiheesta :)

Teiltä on tullut ihan uskomaton määrä onnittelukommentteja, KIITOS! Olen lukenut niitä pitkin päivää ja nauranut ja vetistellyt. Mikään ei voisi tässä tilanteessa olla enemmän sydäntälämmittävää :)

Uskon vihdoin, että tämä on totta. Raskauskeiju toimi taas luotettavan nopeasti ja toimitti Clearbluen testit jo tänään, vaikka vasta torstaina ne tilasin. Puoli tuntia sitten teimme niistä toisen ja tässä on tulos:

Iik! :D

Tänään olen istunut työpöytäni ääressä, viettäen ihan normaalia maanantaita, ajatellen - olen raskaana.
Olen ajanut autolla, ajatellen - sisuksissa on parhaillaan kasvava alkio (note to self, muista tarkastaa mistä siinä turvavyön siirtimessä olikaan kysymys!)
Olen käynyt kuntosalilla, ajatellen - kohta minä en mahdu kaikkiin näihin laitteisiin mahani kanssa.
Olen puhunut erinäisten ihmisten kanssa puhelimessa, ajatellen - minullapa on (ihana) salaisuus.

KiitosKiitosKiitosKiitosKiitos!

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Testasin!

Mietin koko eilisen päivän vielä sen postaukseni jälkeen, että uskallanko testata vai en. Illalla sitten olimme katsomassa miehen kanssa elokuvaa, ja yhtäkkiä kesken katselun ponkaisin ylös ja tuumasin miehelle, että mitä jos teen sen testin tässä ja nyt! Olin ollut muutenkin vähän huonolla tuulella koko illan, ja perustelin päätöstä sillä, että jos sieltä negatiivinen tulee niin meneepähän samoihin huonoihin fiiliksiin! Lisäksi saisi vielä korkata pettymyksen kunniaksi kaapissa odottavan siiderin.

Ravasin olohuoneen lattiaa edestakaisin 15 minuuttia ennenkuin uskalsin mennä testaamaan ja olo oli lievästi hysteerinen.

Tässä lauantai-iltana n. klo 22 tehdyn testin tulos:


Tässä vielä uusintatesti sunnuntaiaamulta aamupissasta:


Mielestäni ekassa näkyy hailakka haamu ja tämänpäiväisessä vähän selvempi. Mites se nyt olikaan, eikö haamuja lasketa raskaustesteissäkään vai koskeeko se vain ovistestejä..?

En oikein tiedä mitä ajatella näistä kahdesta tuloksesta. Periaatteessahan noista voisi sen yhden tietyn johtopäätöksen vetää, mutta toisaalta tänään olisi vielä ensimmäinen mahdollinen kuukautisten alkamispäivä ja tänään on tullut ihan pientä, ruskeaa tuhruvuotoa...

Oltaisiinko vielä vähän hissukseen, silleen ihan kaiken varalta...? :)

//EDIT: Kai minun on uskottava, että plussa se on kun olette kerran kaikki sitä mieltä :) Kiitos hirveästi kaikista onnitteluista!! Ja en ihan oikeasti täysin ymmärrä tuota hormonipuolta, mutta edelleenkin: uskon kun niin sanotte, heh.

Apua, nyt sitä siis ollaan VIHDOIN raskaana. Kusti polje nyt äkkiä ne Clearbluen testit tänne viimeseksi varmistukseksi...

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Testauspohdintaa + ilmainen Vauva-lehti

Täällä on sikäli jännittävät hetket käsillä, että tarkistuslaskelmieni perusteella kuukautisten pitäisi alkaa huomenna tai maanantaina. Laskutapa on vähän hankalaa koska kierronpituudet ovat vaihdelleet, mutta mielestäni ihan viimeinen päivä olisi keskiviikko. Testipäivästä en oikein tiedä, olen harkinnut maanantaita tai tiistaita mutta toisaalta olisi kiva että ne kuukautiset alkaisivat ensin.

Kyllähän testitulos periaatteessa näkyisi jo nyt, mutta en uskalla testata...Olen jänishousu!

Tilasin pari digitaalista raskaustestia kahden kaapissa odottavan liuskatestin kaveriksi, ja ne tulevat postissa varmaankin tiistaina. Sekin siis puoltaisi tiistaita :)

Olen lähdössä reissuun torstaiaamuna joten silloin pitää ehdottomasti tietää missä mennään, varsinkin kun siellä saattaa olla vähintäänkin pienimuotoista juhlintaa luvassa. Samoin olen ajatellut, että reissu tulee todella loistavaan saumaan, koska jos olen negatestin jälkeen maassa, se antaa sopivasti muuta mietittävää ja jos olen raskaana, se antaa edelleenkin muuta mietittävää ;)

Muuten, olen unohtanut alkuvuodesta Vauva-lehden mukana tulleen tarjouksen, jossa 3 kaveria saa ilmaisen näytelehden. Kai se on edelleen voimassa koska lapussa ei näy mitään eräpäivää. Löytyykö kiinnostusta? Jos haluat ilmaisen näytenumeron, lähetä sivupalkissa näkyvään sähköpostiosoitteeseen nimi, osoite, puhelinnumero, sähköpostiosoite ja syntymävuosi. 3 nopeinta saa nimensä lappuun.

Ja lopuksi, valtaisat onnentoivotukset viimeisimmille raskautuneille eli Ymmyrkäiselle ja Caudensialle!! :) Onkohan nyt niin, että Lyydian vetämä projekti on tuottanut ennätysmäärän raskautuneita? Mielestäni jo 5 plussannutta kolmestatoista. Mikä mahtava onnistumisprosentti, eikä projekti ole vielä edes ohi!